Tänään oli tarkoitus siivota, juoda marjateetä ja lukea puoliveristä prinssiä, mutta minä en ole tehnyt mitään. Olen harrastanut vankkaa eskapismia, hulluutta ja maannut patjalla siskon huoneessa. Yhtäkkiä olikin ilta, ja minun pitäisi vielä siivota, lenkittää koirat ja värjätä äitin tukka. En kykene yhteenkään, varsinkaan viimeiseen. Ahdistaa olla näin paska. Ja ahdistaa se, että äiti istuu alakerran sinisissä nahkasohvissa kasvot märkinä ja punaisina. Se virkkaa itselleen puseroa ja katsoo maahan. Tämä perhe ei olekaan täydellinen, kupla puhkeaa ja pilvilinnat sortuvat. Anteeksi äiti, anteeksi isä.