Äiti ja isä valittaa kilvan ja minä painan kädet korvilleni, etten murenisi niiden jalkoihin. Siivoa huone, siivoa huone, hymyile, ole normaali, nuku, siivoa huone, hymyile lisää ja syö.
Ääni päänisisällä kehottaa unohtamaan, unohtamaan sen, että olen
olemassa. Anna kuiskauksien lipua toisesta korvasta sisään ja toisesta
ulos, ignore.
Elän paskaläävässä ja hengitän baanaanikärpäsiä ja pölypunkkeja. Minua
se ei haittaa, mutta muita se näyttää häiritsevän. Viihdyn
salaisuuksien kammiossani, syöpäläispesäkkeessä. En jaksa siirtää
vaatteita kerälle vaatekaappini, joka on täynnä paperia ja
banaaninkuoria. En jaksa ottaa roskapussia esiin ja nyppiä jokaista
karkkipaperia sinne, saati sitten muistaa mikä on energiajätettä ja
mikä ei. En jaksa repiä salaisia kirjoituksiani riekaleiksi, ettei
kukaan näkisi, lukisi. Tahdon keittää teetä ja aloittaa puoliverisen
prinssin. Sulkea kaihtimet ja kuunnella hiljaisuutta.
torstai, 28. helmikuu 2008
Kommentit