Äiti ja isä valittaa kilvan ja minä painan kädet korvilleni, etten murenisi niiden jalkoihin. Siivoa huone, siivoa huone, hymyile, ole normaali, nuku, siivoa huone, hymyile lisää ja syö. Ääni päänisisällä kehottaa unohtamaan, unohtamaan sen, että olen olemassa. Anna kuiskauksien lipua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ignore.

Elän paskaläävässä ja hengitän baanaanikärpäsiä ja pölypunkkeja. Minua se ei haittaa, mutta muita se näyttää häiritsevän. Viihdyn salaisuuksien kammiossani, syöpäläispesäkkeessä. En jaksa siirtää vaatteita kerälle vaatekaappini, joka on täynnä paperia ja banaaninkuoria. En jaksa ottaa roskapussia esiin ja nyppiä jokaista karkkipaperia sinne, saati sitten muistaa mikä on energiajätettä ja mikä ei. En jaksa repiä salaisia kirjoituksiani riekaleiksi, ettei kukaan näkisi, lukisi. Tahdon keittää teetä ja aloittaa puoliverisen prinssin. Sulkea kaihtimet ja kuunnella hiljaisuutta.